Kolme pientä porsasta
Olipa kerran kolme pientä porsasta, jotka asuivat niityn laidalla äitinsä kanssa. Heidän kotinsa oli lämmin ja tuttu, ja siellä elettiin rauhallista arkea. Aamuisin syötiin yhdessä, päivisin porsaat touhusivat pihalla ja iltaisin istuttiin pöydän ääressä kuuntelemassa, mitä kukin oli päivän aikana tehnyt.
Eräänä päivänä äiti katsoi porsaitaan pitkään ja sanoi, että heidän oli aika lähteä rakentamaan omat kotinsa.
– Te olette jo sen verran isoja, että pärjäätte omillanne, hän sanoi. – Mutta muistakaa yksi asia. Metsissä liikkuu iso paha susi. Se on ovela ja kärsivällinen, eikä sen kanssa pidä ottaa turhia riskejä. Rakentakaa talonne niin vahvoiksi, että olette turvassa.
Porsaat nyökkäsivät. Ajatus sudesta tuntui pelottavalta, mutta samalla he halusivat näyttää, että osasivat pitää huolta itsestään.
Seuraavana aamuna porsaat lähtivät eri suuntiin.
Ensimmäinen porsas oli huoleton ja nopea. Hän halusi talon valmiiksi heti, jotta voisi käyttää aikansa kaikkeen mukavaan. Pellon laidalta hän löysi suuren kasan olkia ja ryhtyi töihin. Oljet nousivat nopeasti seiniksi, ja ennen kuin päivä oli puolessa, pieni talo seisoi paikoillaan. Porsas katseli sitä tyytyväisenä, ravisteli sorkkiaan ja ajatteli, että tämä riittäisi aivan mainiosti.
Toinen porsas pysähtyi hetkeksi miettimään. Hän ei halunnut tehdä taloa aivan noin hätäisesti, mutta ei myöskään halunnut nähdä liikaa vaivaa. Hän valitsi puun rakennusmateriaaliksi. Hän sahasi lautoja, kantoi ne paikalleen ja rakensi taloa koko päivän. Illan tullen puutalo oli valmis. Siinä oli ovi, ikkuna ja pieni kuisti. Porsas huokaisi tyytyväisenä ja päätti, että tämä kestäisi kyllä.
Kolmas porsas teki päätöksensä huolellisesti. Hän muisteli äidin sanoja sudesta ja halusi kodin, jossa voisi olla rauhassa. Hän valitsi tiilen, vaikka tiesi työn olevan raskasta. Päivä toisensa jälkeen hän kantoi tiiliä, sekoitti laastia ja rakensi taloa kärsivällisesti. Välillä hän pysähtyi lepäämään, mutta jatkoi aina uudelleen. Kun talo viimein valmistui, se oli vahva ja tukeva, ja kolmas porsas tunsi olonsa turvalliseksi.
Eräänä päivänä metsän reunasta ilmestyi susi. Hän oli nälkäinen, haistoi porsaat ja suuntasi ensimmäisenä olkitalolle. Susi koputti oveen.
– Pieni porsas, pieni porsas, päästä minut sisään.
Porsas kurkisti ovenraosta ja vastasi nopeasti:
– En päästä! En päästä sinua sisään!
Susi kohotti päänsä ja sanoi:
– Sitten minä uhkun ja puhkun ja puhallan talosi kumoon!
Hän puhalsi, ja olkitalo hajosi hetkessä. Porsas kiljahti, syöksyi juoksuun ja pääsi turvaan toisen porsaan puutaloon.
Hetken kuluttua susi seisoi jo oven takana ja koputti.
– Pieni porsas, pieni porsas, päästä minut sisään.
– En päästä! porsaat vastasivat yhteen ääneen.
Susi veti henkeä ja sanoi:
– Sitten minä uhkun ja puhkun ja puhallan talosi kumoon!
Hän puhalsi niin, että puutalo alkoi natista. Seinät tärisivät, katto liikkui ja lopulta koko talo kaatui maahan. Porsaat juoksivat henkensä edestä kolmannen porsaan tiilitaloa kohti.
Kolmas porsas avasi oven nopeasti ja päästi sisaruksensa sisään lukitsi oven. Susi saapui pihaan ja koputti oveen.
– Pieni porsas, pieni porsas, päästä minut sisään.
– En päästä sinua sisään, kolmas porsas vastasi rauhallisesti.
Susi suoristi selkänsä ja sanoi vielä kerran:
– Sitten minä uhkun ja puhkun ja puhallan talosi kumoon!
Hän puhalsi, mutta talo ei liikahtanutkaan. Susi pysähtyi hetkeksi, veti henkeä ja yritti uudelleen, puhalsi niin kovaa kuin jaksoi. Tiiliseinät pysyivät silti paikoillaan, eivätkä ikkunatkaan helähtäneet. Vielä kolmannen kerran susi keräsi voimansa ja puhalsi, mutta talo seisoi yhtä vakaana kuin ennenkin.
Susi murahti tyytymättömänä ja lähti kiertämään taloa. Hän katseli seiniä, kokeili ovea ja lopulta kohotti katseensa katolle. Hetken kuluttua hän alkoi kiivetä ylöspäin ja kurkisti savupiippuun.
Kolmas porsas kuuli rapinan ja lisäsi puita takkaan. Lämmin ilma alkoi nousta savupiipusta ylöspäin. Kun susi yritti laskeutua alas, kuuma henkäys humahti vastaan ja käristi hänen häntänsä. Susi kiljahti, ja säikähtäneenä hän perääntyi, luiskahti alas katolta ja pinkaisi saman tien pakoon. Hetkessä hän katosi metsän siimekseen eikä pysähtynyt ennen kuin oli kaukana poissa.
Porsaat huokaisivat helpotuksesta ja muistivat äidin sanat. Nyt he ymmärsivät, miksi huolellinen työ oli ollut tärkeää.
Siitä lähtien porsaat asuivat yhdessä vahvassa talossa, jossa he olivat turvassa ja jossa riitti aikaa sekä leikkiin että lepoon.
Loppu.
