Melkein rauhallinen eläintarhapäivä
Eläintarhan porttien edessä oli jo aamupäivällä vilinää. Ihmiset tarkistivat karttoja, lapset osoittelivat aitauksia ja jostain kuului eläinten ääniä. Laura ja Mikko saapuivat portille lastensa, Eelin ja Ainon, kanssa. He olivat tulossa opastetulle kierrokselle, ja eläintenhoitaja Kari odotti heitä valmiina portin vieressä.
– Tervetuloa opastetulle kierrokselle! Kari sanoi ja hieraisi käsiään yhteen. – Kaikki eläimet ovat tänään omilla paikoillaan, ja kierros sujuu varmasti rauhallisesti.
Ensimmäinen pysähdys oli pienen huoneen edessä. Ovi oli paksu, ja seinät näyttivät tavallista tukevammilta.
– Tässä asuu Pepe, Kari kertoi ja avasi oven varovasti. – Papukaija, joka oppii matkimaan ääniä todella nopeasti.
Pepe istui orrella ja kallisti päätään.
– Tervetuloa kierrokselle! Tervetuloa kierrokselle! se huusi iloisesti.
– Juuri noin, Kari nyökkäsi. – Pepe toistaa kaiken, minkä kuulee. Siksi se on täällä äänieristetyssä huoneessa. Meillä on eläintarhassa ääniohjattuja portteja, eikä ole hyvä, jos Pepe kuulee liikaa tai huutelee omiaan väärään aikaan.
– Portteja auki! Pepe huusi.
Kari sulki oven nopeasti.
– Juuri näin, hän sanoi hymyillen.
Seuraavaksi he siirtyivät aitaukseen, joka oli melkein tyhjä. Lattialla oli ainoastaan kiviä, ei mitään kasvillisuutta, ja keskellä seisoi vuohi.
– Tämä on Muru, Kari sanoi. – Se syö kaiken. Ihan kaiken.
Vuohi pureskeli rauhallisesti ja katsoi heitä tyytyväisenä.
– Mitä se syö nyt? Aino kysyi.
– Luultavasti ilmaa, Kari vastasi. – Tai sitten se on jo ehtinyt syödä jotakin, mitä täällä ei enää ole.
Vuohi maiskautti suutaan ja jatkoi pureskelua.
Seuraavan aitauksen luota kuului loisketta ja pärskettä. Saukko pyöri altaassaan, sukelsi, nousi ja roiskautti vettä reunojen yli.
– Tämä on Luru, Kari sanoi. – Se rakastaa vettä.
Hän painoi nappia, ja pienen suihkulähteen vesi alkoi virrata. Saukko innostui heti. Se ui nopeammin, loikki altaan reunalle ja roiskutti vettä kaikkialle.
– Vau! Eeli nauroi.
– Kun Luru näkee virtaavaa vettä, se menee aivan villiksi. Siksi tätä ei voi pitää koko ajan päällä, Kari sanoi ja sammutti suihkulähteen.
Saukko jäi altaaseen, mutta seurasi sammutettua suihkulähdettä tarkasti.
He siirtyivät kierroksella eteenpäin panda-aitaukselle. Siellä oli meneillään täysi show.
Yksi panda laski liukumäkeä alas, toinen yritti tehdä kuperkeikkaa ja kaatui selälleen, kolmas nousi, kompastui ja kaatui sen päälle. Neljäs istui bambu kädessä ja pyöri ympyrää.
– Ne on ihan hassuja! Aino hihkui.
– Ne ovat, Kari nyökkäsi. – Mutta niitä on paras ihailla aidan takaa. Pandat ovat kivoja näin, mutta niiden hallitseminen on… sanotaanko haastavaa.
Pandat jatkoivat touhujaan kuin eivät olisi kuulleetkaan.
He kulkivat pitkän kierroksen läpi käyden kaikkien eläintarhan eläinten luona, ja viimeisenä he tulivat apinan luo.
Apina roikkui kaltereissa, hyppäsi, teki hassuja ilmeitä ja päästi kummallisia ääniä.
– Tämä on Riki, Kari sanoi. – Se on fiksu ja tykkää hassutella, mutta sillä on paha tapa varastella.
Juuri silloin Riki ojensi kätensä kaltereiden välistä ja nappasi Eelin kädestä limonadipullon.
– Hei! Eeli huudahti.
– Voi ei, Kari sanoi ja lähti aitaukseen hakemaan pulloa takaisin.
Apina katsoi heitä hetken ja joi pullon yhdellä kulauksella.
Sokeri vaikutti heti. Riki alkoi hyppiä entistä nopeammin, kiljui riemusta ja pyöri kuin tuulessa.
Yhdellä loikalla se livahti avonaisesta portista ja katosi käytävälle.
– Voi ei, se meni valvomoa kohti, Kari huokaisi.
Valvomossa oli suuri paneeli täynnä nappeja. Riki painoi niitä iloisesti yksi toisensa jälkeen.
Portteja aukesi.
– Ei hätää! Kari huudahti. – Tätä varten meillä on aina pähkinöitä ruokavarastossa. Niillä saamme Rikin houkuteltua takaisin aitaukseensa.
He juoksivat varastolle.
Vuohi seisoi keskellä huonetta ja imaisi juuri viimeisen pähkinän suuhunsa.
– No niin, Mikko sanoi. – Se tosiaan syö kaiken.
Samaan aikaan saukko oli päässyt vapaaksi. Se suuntasi suoraan eläintarhan keskellä olevan vesiputouksen luo ja alkoi loiskuttaa vettä kaikkialle. Lattiat kastuivat, ihmiset ja eläimet liukastelivat.
– Onneksi sentään pandojen aitaus aukeaa vain äänikomennolla, Kari huokaisi. – Muuten tämä olisi vielä pahempaa!
– Pandojen portti auki! Pandojen portti auki! kuului äkkiä.
Papukaija Pepe seisoi pandojen aitauksen portilla ja toisteli Karin ääntä.
Portti aukesi.
– Voi ei! Kari huusi ja lähti juoksemaan aitausta kohti sulkeakseen portin, mutta liukastui märällä lattialla ja kaatui.
Pandat ryntäsivät ulos, pyörivät ja kaatuilivat. Yksi liukui mahaltaan pitkin märkää lattiaa, toinen molskahti suihkulähteen altaaseen kunnon pommilla ja sai kaiken kastumaan entistä enemmän. Kolmas kierähti keilapallon tavoin pitkin käytävää ja kaatoi roskiksia kumoon kuin keiloja. Ihmiset väistelivät, eläimet juoksivat eri suuntiin ja kaikki liukastelivat märällä lattialla. Vuohi puolestaan nappasi vanhemman herrasmiehen hatun ja alkoi mutustaa sitä tyytyväisenä.
– Minulla on banaani! Eeli keksi. Hän kaivoi sen repustaan ja alkoi heilutella sitä valvomon suuntaan.
Riki pysähtyi. Banaani kiinnosti. Eeli suuntasi kohti apinan häkkiä, jonne Riki seurasi häntä. Apina nappasi banaanin ja istahti rauhallisesti syömään.
Kari pääsi valvomoon ja alkoi painella nappeja. Hän sulki apinan häkin, sammutti vesiputouksen ja kytki äänikomennot pois päältä.
Papukaija huusi parhaillaan sarvikuonoaitauksen porttia auki, mutta onneksi mitään ei tapahtunut.
Aino osoitti saukkoa.
– Laitetaan sen suihkulähde päälle!
Nyt kun eläintarhan keskellä ollut vesiputous oli pois pelistä, saukko palasi altaaseen suihkulähteensä luo innostuneena.
Laura ja Mikko löysivät varastosta vähän bambua. Vuohi oli syönyt melkein kaiken, mutta vielä muutama korsi oli jäljellä.
Pandat seurasivat heitä bambun perässä takaisin aitaukseen ja Kari sulki panda-aitauksen portit.
Kun viimeinenkin portti oli suljettu ja eläintarhassa vallitsi taas rauha, Kari saattoi perheen portille asti.
– Tästä taisi tulla teille aika unohtumaton eläintarhapäivä, hän naurahti.
Perhe lähti kotiin uupuneena, mutta nauraen vielä pitkään kaikelle näkemälleen.
– Nyt minä ansaitsen evästauon, Kari mutisi ja suuntasi takaisin kohti valvomoa.
Valvomossa vuohi seisoi tyhjän paperikääreen vieressä ja pureskeli tyytyväisenä Karin eväsleivän viimeistä suupalaa.
– No niinpä tietenkin, Kari huokaisi syvään ja hymyili.
Loppu.
